Kuten eilisessä blogitekstissä kerroin, menehtyi äitini joulukuussa. Häneen liittyen haluan kirjoittaa ns. muistokirjoituksen, kirjoituksen siitä miten itsellänikin alkoi käsityöinnostus ja esitellä hänen muistolleen tekemäni sukat.
Äitini on sellainen aihe, että on vaikea jotenkin tietää mistä aloittaa. Taustani on todella rikkinäinen ja äitini itseasiassa ei ollut biologinen äitini. Tarinamme alkoi siitä, kun äitini oli töissä lastenkodissa jonne olin isosiskoni kanssa joutunut pienenä. Itse olin vain 7kk ikäinen, kun poliisit ja sosiaalitoimiston väki meidät viimeisen kerran haki biologiselta "äidiltä" pois ja sijoitti lastenkotiin. Äitini näki minut lastenkodissa ja olivat miettineet omalle biologiselle lapselleen kasvattisiskon ottamista ja minut nähtyään olivat todenneet, että voisin perheeseen sopia. Käytännössä koen, että tämän ratkaisun myötä äitini ja isini pelastivat minut tarjoamalla kunnon kodin ja rakastavat vanhemmat ja ihanan isosiskon. Käytännössä viralliselta termiltä sijaisperheen mutta oikeasti se oli kyllä paljon enemmän ja on sitä vieläkin. Se oli se oikea perhe.
Käsitöistä sen verran, että meillä (niinkuin monella muullakin) koitettiin opettaa yläasteella villasukan teko. Lankana oli novitan 7veljestä vaaleanharmaa sukkalanka ja 3,5mm puikot ja vihasin sitä tekemistä. Tuntui niin yksitoikkoiselta ja oli todella vaikeaa hahmottaa esimerkiksi kantapään teko. Myöhemmin minullakin todettiin hahmotushäiriö, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa tälläisen asian opettelua. Villasukat kuitenki piti saada tehtyä ja toinkin neuleen usein kotiin ja iltaisin minun mentyä nukkumaan, oli äiti neulonut sukkaa eteenpäin jotta ei jäisi sukista kiinni kurssilta läpipääsy. Hän neuloi lopulta käytännössä molempien sukkien kantapäät, koska minä en siihen pystynyt ja murrosikä oli sen verran iskemässä päälle, että ei kyllä kiinnostanutkaan tehdä niitä. Lopulta sukat tuli valmiiksi ja toinen sukka oli ainakin kaksi numeroa pienempi kuin toinen :D Ja tuon sukkaparin jälkeen vannoin, että en enää ikinä sukkapuikkoihin koske.
Sitten kävi se kerta, kun mummimme oli kuollut ja äitini oli innostunut neulomaan enemmänkin ja neuloi minulle vaaleanruskeat säärystimet sekä vaaleanpunaiset sukat. Molemmissa oli sama pitsineule, joka oli mielestäni kauneinta mitä olin siihen asti nähnyt neuleissa. Rakastuin aivan täysin ja päätin, että haluan oppia myös tekemään jotain noin kaunista. Ohjetta etsin satunnaisesti useamman vuoden, kunnes lopulta se tuli novitan vanhoilla nettisivuilla vastaan ja pääsin neuletta kokeilemaan. Siinä tuli samalla palautettua mieleen miten neulottiinkaan oikea ja nurja, miten tehtiin erilaiset kavennukset ja mikä on esimerkiksi langankierto. Ja voi sitä onnea, kun pitsissä onnistuin.
Kyseessä oli muuten tämä malli:
klik
Usein näkee sosiaalisessa mediassa kysymyksiä, että mistä sitten opit neulomaan jos et jotain perussukan ohjetta lukemalla (muka) oppinut. Ja voin sanoa suoraan, että yläasteen oppien lisäksi pääasiassa opin neulomaan äitini ansiosta. Ilman häntä, ei tätäkään blogia olisi. Ja aika monta sukkaparia vähemmän olisi lähtenyt maailmalle. Hän esimerkiksi opetti puhelimessa minulle mikä on vahvistettu kantapää ja miten se käytännössä tehdään. Miksi täytyy olla oikea puikkokoko langan paksuuteen nähden ja monia muita asioita. Sellaisia asioita mistä itse nykyään monelle aloittelijalle kerron. Äitini neuvot ja opit jäivät siis elämään.
Äitini neuloi vallan novitan langoista ja saikin minutkin eri tavalla rakastamaan novitan sukkalankoja ja luottamaan niiden laatuun. Ja tiedän, että moni ei tykkää novitasta mutta itse en ole vielä kertaakaan joutunut oikeesti pahasti pettymään novitan suhteen, joten aion novitaa käyttää jatkossakin. Ja joka kerta muistella äitiäni ja miten innoissaan hän oli neulomisesta ja siitä, että sai neulomisinnostuksen siirrettyä molempiin lapsiinsa.
Yksi viimeisimpiä keskustelujamme oli, kun äidilläni oli jalassa Niina Laitisen suunnittelemalla twist or not-mallilla tehdyt sukat (ohje:
klik) ja hän silmät loistaen puhui miten ihanat sukat ne ovat ja miten ovat suorastaan kapinalliset sukat, koska niitä voi pitää suorassa tai vinossa eli juuri niinkuin itse milloinkin haluaa. Äitini todella rakasti käsitöitä ja henkilökohtaisesti surettaa, että hänen myötään maailma menetti yhden lahjakkaan ihmisen jälleen. Ja monikaan ei edes tiedä sitä.
Äitini lempiväreihin kuului oranssi ja novitan värikarttaan palasikin nyt keväällä puhdas oranssi. Sitä sai marraskuussa jo verkkokaupasta ja tilasinkin sitä marras-joulukuun vaihteessa. Tarkoituksenani oli neuloa äidilleni siitä jotkut sukat, mutta hänen kuntonsa romahtaessa en enää pystynyt neulomaan. Keskeneräisiä on vaikka ja kuinka paljon ja mikään ei edennyt. Nyt päätin, että neulon äitiäni muistellen sukat. Ongelmaksi tuli vain, että en pysty oranssia neulomaan. Enkä noita kahta yllämainittua pitsimallia. Menetys on vielä liian suuri. Joten värivalinnaksi tuli novitan värikartalta poltettu oranssi ja Niina Laitisen Eveliinat-malli (ohje:
klik). Pitsimalli oli pakko olla, koska ensimmäinen mallikin oli pitsimalli. Ja näitä tehdessä on kyllä monet itkut itketty. Ja näihin tuli itkun takia jopa mallineuleeseenkin pitkästä aikaa kunnolla virheitä. Mutta niistä en välitä. Kuvastavat hyvin elämää siis, koska virheetön täällä ei ole kukaan.
Eveliinat
Ohje:
klik
Aloitettu: 30.1. 2016
Valmis: 3.2. 2016
Lanka: Novita 7veljestä poltettu oranssi
Puikot: 3,5mm
Koko: 40
Langan menekki: 99g
Ohjeen mukaan käytännössä muuten tehty paitsi jalkaterässä kierroksia enemmän, koska ohjetta isompi koko ja teen ylivetokavennusten tilalla kaksi oikein yhteen takareunoistaan-kavennuksen.
