sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Heipä hei pitkästä aikaa.

Hei sinä siellä ruudun toisella puolella. Heti ensin anteeksi, että blogi on hiljentynyt näin pitkäksi aikaa. 
Elämämme on hakenut tasaantumisvaihetta ja bloggaaminen on tuntunut uuvuttavalle ajatukselle. Usein blogi on ollut mielessä ja kaiken kaikkiaan se tuntuu tällä hetkellä vieraalle. Pitäisi keksiä jotain muutoksia, että blogi muuttuisi jälleen enemmän minun näköiseksi, joten katsotaan mitä tässä keksitään.
Aktiivisemmin olen näkynyt blogini facebook-sivulla nimeltä Pakkoneulootikon arkea klik sekä blogini instagram-sivulla klik. Molempiin niistä on helpompi ollut heittää vain pikaisesti kuvat ja muutama lause ja sitten keskittyä muuhun. Koneeni on ollut uusimpien windows-päivitysten jälkeen raivostuttavan hidas ja koska en koneista mitään ymmärrä, olen senkin takia ollut hiljempaa. Ärsyttää, kun koneen käynnistyminen vie sen 10-15min, sen jälkeen netin avaaminen toisen saman verran ja sitten koko roska kaatuu ja joutuu sammuttamaan koneen ja aloittamaan alusta. Pitäisi jaksaa ottaa selvää miten tämän saa korjattua mutta en ole saanut aikaiseksi.
 No mutta se kaikesta muusta ja palatakseni blogin aihepiiriin..


Tänä hiljaiselon aikana olen edelleen neulonut aina kuin mahdollista. Nykyisellä asuinalueellamme olen jäänyt monelle mieleen siitä, että bussia odottaessa valmistuu villasukkaa tai bussissa näkee minut neulomassa. Yhden vihaisen rouvan asiaan liittyen olen myös tavannut, joka on nyt puoli vuotta jaksanut joka kerta bussissa nähdessämme alkaa ratkuttamaan siitä, että kamalaa kun nuori ihminen neuloo bussissakin. Ongelmansa kullakin, itse olisin enemmän iloinen siitä, että näkee vielä ihmisten tekevän muutakin julkisillakin paikoilla kuin tuijottavan vain kännykkää.

Olen tänä vuonna käynnistänyt myös oman ryhmän hyväntekeväisyyskeräykselleni, jossa teemme porukalla neuleita ja toimitan ne sitten valitsemaamme kohteeseen.Ryhmän löydät täältä: klik Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui varsinais-suomen sininauhasäätiö, joka auttaa mm asunnottomia, mielenterveyskuntoutujia, vankilasta vapautuvia ym. Tekevät hyvää sekä tärkeää työtä ja onkin ihana voida itsekkin auttaa heitä auttamaan edes näin käsitöiden kautta.

Viime vuoden puolella annoin haastattelun myös Kodin Kuvalehdelle, jonka voitte lukea täältä, klik.

Tänä vuonna olisi tarkoitus keskittyä pienentämään lankavarastoa, josta löytyi vuoden vaihteessa lankaa huimat 54,2kg (kröhöm..), jatkaa hyväntekeväisyyden tekemistä sekä saada itseni kuntoon ja saada jälleen blogi toimintaan. Onneksi neulominen auttaa myös monenlaisessa kuntoutumisessa. Katsotaan mitä tässä vielä kekinkään kevään tullen :)
Mistä tätä lankaa riittääkin..
Hyväntekeväisyyteen sukat ihanasta regian stripemaniasta.



Ehdin jo aloittaa keskosille uutta peitto ja nauttia ulkonaneulomisesta mutta sitten iski takatalvi..

Nämä ovat tilaussukat haudan takaa.. Äitini tilasi sukat eräälle ihmiselle jo vuosia sitten mutta ne jäi aina vain tekemättä. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös sitä niin sanota..

Tälläistä raitasukkaa lähti syntymään kahdesta vanhasta novitan 7 veljestä langasta.

Tein peukaloja vaille valmiiksi lapaset eräälle ihanalle äidille ja sitten totesin, että vielä on opeteltavaa lapasten teossa.. Ovat meinaan liian pienet, koska neuloin liian pienillä puikoilla. Huoh.








   

2 kommenttia:

  1. Mukava kuulla kuulumisiasi. Kaikenlaista hyvää olet kuitenkin ehtinyt tehdä! Aurinkoista kevään jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja mukava huomata, että vielä on sentään lukijoitakin jäljellä :) Mukavaa alkanutta kevättä <3

      Poista