Heipä hei pitkästä aikaa.

Hei sinä siellä ruudun toisella puolella. Heti ensin anteeksi, että blogi on hiljentynyt näin pitkäksi aikaa. 

Elämämme on hakenut tasaantumisvaihetta ja bloggaaminen on tuntunut uuvuttavalle ajatukselle. Usein blogi on ollut mielessä ja kaiken kaikkiaan se tuntuu tällä hetkellä vieraalle. Pitäisi keksiä jotain muutoksia, että blogi muuttuisi jälleen enemmän minun näköiseksi, joten katsotaan mitä tässä keksitään.

Aktiivisemmin olen näkynyt blogini facebook-sivulla nimeltä Pakkoneulootikon arkea klik sekä blogini instagram-sivulla klik. Molempiin niistä on helpompi ollut heittää vain pikaisesti kuvat ja muutama lause ja sitten keskittyä muuhun. Koneeni on ollut uusimpien windows-päivitysten jälkeen raivostuttavan hidas ja koska en koneista mitään ymmärrä, olen senkin takia ollut hiljempaa. Ärsyttää, kun koneen käynnistyminen vie sen 10-15min, sen jälkeen netin avaaminen toisen saman verran ja sitten koko roska kaatuu ja joutuu sammuttamaan koneen ja aloittamaan alusta. Pitäisi jaksaa ottaa selvää miten tämän saa korjattua mutta en ole saanut aikaiseksi.

 No mutta se kaikesta muusta ja palatakseni blogin aihepiiriin..

Tänä hiljaiselon aikana olen edelleen neulonut aina kuin mahdollista. Nykyisellä asuinalueellamme olen jäänyt monelle mieleen siitä, että bussia odottaessa valmistuu villasukkaa tai bussissa näkee minut neulomassa. Yhden vihaisen rouvan asiaan liittyen olen myös tavannut, joka on nyt puoli vuotta jaksanut joka kerta bussissa nähdessämme alkaa ratkuttamaan siitä, että kamalaa kun nuori ihminen neuloo bussissakin. Ongelmansa kullakin, itse olisin enemmän iloinen siitä, että näkee vielä ihmisten tekevän muutakin julkisillakin paikoilla kuin tuijottavan vain kännykkää.

Olen tänä vuonna käynnistänyt myös oman ryhmän hyväntekeväisyyskeräykselleni, jossa teemme porukalla neuleita ja toimitan ne sitten valitsemaamme kohteeseen.Ryhmän löydät täältä: klik Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui varsinais-suomen sininauhasäätiö, joka auttaa mm asunnottomia, mielenterveyskuntoutujia, vankilasta vapautuvia ym. Tekevät hyvää sekä tärkeää työtä ja onkin ihana voida itsekkin auttaa heitä auttamaan edes näin käsitöiden kautta.

Viime vuoden puolella annoin haastattelun myös Kodin Kuvalehdelle, jonka voitte lukea täältä, klik.

Tänä vuonna olisi tarkoitus keskittyä pienentämään lankavarastoa, josta löytyi vuoden vaihteessa lankaa huimat 54,2kg (kröhöm..), jatkaa hyväntekeväisyyden tekemistä sekä saada itseni kuntoon ja saada jälleen blogi toimintaan. Onneksi neulominen auttaa myös monenlaisessa kuntoutumisessa. Katsotaan mitä tässä vielä kekinkään kevään tullen :)

Mistä tätä lankaa riittääkin..

Hyväntekeväisyyteen sukat ihanasta regian stripemaniasta.

Ehdin jo aloittaa keskosille uutta peitto ja nauttia ulkonaneulomisesta mutta sitten iski takatalvi..

Nämä ovat tilaussukat haudan takaa.. Äitini tilasi sukat eräälle ihmiselle jo vuosia sitten mutta ne jäi aina vain tekemättä. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös sitä niin sanota..

Tälläistä raitasukkaa lähti syntymään kahdesta vanhasta novitan 7 veljestä langasta

.

Tein peukaloja vaille valmiiksi lapaset eräälle ihanalle äidille ja sitten totesin, että vielä on opeteltavaa lapasten teossa.. Ovat meinaan liian pienet, koska neuloin liian pienillä puikoilla. Huoh.

   

Ajatusten purkua

Uskomatonta havahtua siihen, että nyt on jo toukokuu. Tuntuu, että on tapahtunut niin käsittämättömän paljon lyhyessä ajassa, että pää on edelleen hieman pyörällä. Meillä on joulukuusta asti ollut elämä aika pyöritystä, allergiaselvittelyjä, kipua ja väsymystä. 

Niinkuin te, jotka blogiani seuraatte instassa tai facessa olettekin jo kuulleet, olimme mm tyksissä tutkimusjaksolla ja on ollut vaikka ja mitä uuvuttavaa. Kaiken kruunasi parisuhteen päättyminen, uuden asunnon etsiminen, muutto ja kaikki mahdollinen. Mikään ulkopuolisten toiminta ei ole oikein sujunut ja kaikki kestänyt turhan kauan. 

Tällä hetkellä olen uudessa kodissamme, poikani on pian tulossa isänsä luota ja alkaa taas normi iltapuuhat. Blogimaailma on jotenkin jäänyt tämän kaiken keskellä ja mietinkin pitäisikö tässä jossain välissä keksiä jotain uudistusta tännekkin.

Blogini facebook-sivulla (pakkoneulootikon arkea) on muuten käynnissä sukka-arvonta, kun 1000 seuraajaa täyttyi siellä. Uskomaton määrä teitä seuraajia sielläkin ja te muistutatte kyllä määrällänne miksi tätä blogiakin kannattaa vielä jatkaa. En selvästikkään kirjoita tätä vain itseäni varten, kun teitä seuraajiakin eri puolilla on jo noin paljon. Kiitos jokaiselle teistä, jota kiinnostaa seurata blogiani (seuraatte sitten instassa, facessa tai itse blogissani). 

Lupaan etsiä enemmän aikaa jälleen alkaa tätäkin puolta aktiivisemmin pyörittämään, kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan kohti vähemmän raskaita aikoja :)

Blogihiljaisuuden rikkominen ja arvonnan suorittaminen

Moikka te ihanat lukijat siellä ruudun toisella puolella. Aika on mennyt siivillä tuon meidän ihanan pikku nyytin synnyttyä ja en ole pahemmin blogia ehtinyt edes miettimään. Hyvä, että aina ehtii syömään tai edes juomaan, kun pikkuisella tuntuu olevan kuudes aisti, joka kertoo äidin tekevän jotain itseensä liittyvää. Ja kun tuo mieskään ei voi aina olla pojan kanssa, kun jonkun on töissäkin käytävä. Siksi tosiaan blogi on hiljentynyt ja käsitöidenkin teko.. no tuota on aika sula mahdottomuus tällä hetkellä. 

Nyt mies kuitenkin on isyyslomalla, joten sain pojan hänelle luovutettua ja karattua itse yläkertaan koneen kanssa vihdoin suorittamaan tämän arvonnan loppuun. Hävettää ihan, että se jäi roikkumaan näinkin pitkälle sillä tarkoituksena oli saada se toukokuun aikana tehtyä. 

Avaankin teille nyt hieman tilannetta, mitä kaikkea on tapahtunut ja miksi tämä arvontakin on jäänyt seisomaan. Minulle tosiaan muodostui raskausmyrkytys minkä takia on voimat olleet todella loppu. Loppuvaiheessa en meinannut päästä portaita ylös makuuhuoneeseen, kun paineet veti taivaisiin asti ja taju lähti pahimmillaan. Mies oli todella huolissaan ja ravasimme tyksin synnärin päivystyksessä monta kertaa pyytämässä apua. Synnytystä ei kuitenkaan käynnistetty ennen kuin rv 39nä mikä toisaalta oli hyvä ja toisaalta huono. Myrkytyksestä johtuen istukka ei toiminut ja oli liian pieni mikä on sitten aiheuttanut pojallemme loppuelämän ongelmia myös. Toisaalta jos synnytys olisi käynnistetty aiemmin olisi voitu ehkä nämä ongelmat voitu välttää. Toisaalta taas jos synnytys olisi käynnistetty aiemmin, olisi poikamme todennäköisesti joutunut keskolaan ja ollut mahdollista ettei hän olisi selvinnyt kokonsa puolesta. Toisaalta taas hän on ollut kohdussa hengenvaarassa koko ajan, koska istukka ei ole toiminut kunnolla ja on ollut liian pieni (sekä istukka että poika siis). Niin tai näin, onneksi poika selvisi ja kaikki meni sen puolesta hyvin. 

Oma terveyteni ei vieläkään ole palautunut täysin vaikka synnytyksestäkin on jo yli 7viikkoa.  Verenpaine lääkitys on saatu ajettua alas ja sitä myöten myrkytyksen oireet ovat poistuneet kokonaan. Vielä on kuitenkin normaalin palautumisen lisäksi käsissä edelleen välillä ongelmia sekä verenpaine on nyt liian alhainen ja meinaa sen takia lähteä taju. Pitäisikin ehtiä syömään ja juomaan vettä tasaisesti niin sekin jo auttaisi. Ei vaan oikein ehdi huolehtimaan myös itsestään. En tajua miten muilla äideillä tuntuu olevan aikaa hoitaa miljoona asiaa, huolehtia vauvasta, siivota koti, tehdä ruoka, huolehtia itsestään ja sen lisäksi vielä meikatakkin joka päivä. Meillä meni eilinenkin suurimmaksi osaksi niin, että kannoin poikaa koko ajan koska muuten tuli itkupotkuraivarit. Poika ei meinannut suostua nukkumaan edes muualla, kuin minun olkapäällä. Tee siinä sitten jotain. Ja ne hetket, kun poikaa en kantanut juoksin huolehtimaan sairaasta kissasta ja antamaan hänelle lääkkeet. 

Tässä pojan synnyttyä olen elämäni pistänyt uusiksi myös ihmissuhteiden saralla. Olen rajoittanut esim sitä miten paljon tietyt ihmiset näkevät facebook-seinälläni. Olen tehnyt päätökset sen mukaan, että onko ihminen ollut yhtään kiinnostunut kuulumaan elämäämme, kun olin raskaana. Ja varsinkin sen mukaan, miten ihminen reagoi nyt pojan synnyttyä. En halua pojan elämään yhtään sellaista ihmistä, johon en voi itse voi luottaa ja josta en voi olla varma, että on läsnä vielä huomennakin. Ymmärrän sen, että aina ei ehdi tai jaksa nähdä. Mielestäni sekin on hyväksyttävää, että sanoo suoraan ettei aina tosiaan jaksa lähteä kotoa mihinkään. Mutta sellaisia ihmisiä me emme tarvitse elämäämme, jotka eivät voi rehellisesti sanoa edes että eivät voi nähdä siksi ja siksi. Jos puolessa vuodessa ei tule yhtään hetkeä, kun ehtisi nähdä harrastuksiltaan esim askartelulta tai edes kertomaan syytä rehellisesti miksi ei ehdi nähdä, niin en jaksa jäädä perään itkemään. 

Mutta niin siihen alkuperäiseen aiheeseen eli arvonnan suorittamiseen. Arvontaan osallistumisen ehtonahan oli, että arvonta oli tarkoitettu blogini lukijoille. Eli niille jotka klikkaavat itsensä lukija-valikkoon, joka näkyy tuossa blogin sivulla. Tein kirjalliset ohjeet myös tästä ja tarkoitukseni oli oikeasti käydä osallistujat läpi, että ketkä oikeasti ovat tehneet sen mitä arvonnassa piti. Osallistujien määrää nyt katsottuani arvioin, että kaikki olisivat tehneet sen mitä piti ja en yksinkertaisesti ehdi ruveta tarkistamaan kaikkia nyt. Joten luotan siihen, että hommat meni niinkuin piti. 

Arvonnan suoritan keräämällä osallistujien nimet paperille ja merkkasin kommenttien perusteella numerojärjestykseen. Sen lisäksi merkkasin, että kumpaan arvontaan halusi osallistua. Sitten menin tälle sivulle: klik ja merkkasin sinne osallistujien määrän eli 1-97. 

Elikä ensimmäisen palkinnon voitti kommentoija numero 23 eli Heli.

Toisen palkinnon voitti kommentoija numero 72 eli Mervi Levander. 

Heli ilmoittikin sähköposti osoitteensa kommentissaan mutta Mervin pitäisi vielä käydä antamassa sähköpostiosoitteensa kommentissaan, jotta voin olla yhteydessä. 

Onneksi olkoon vielä voittajille ja kiitos teille ihanille lukijoille, jotka olette jaksaneet seuraajina pysyä vaikka blogi onkin nyt hiljentynyt synnytyksen myötä. Kyllä täältä vielä aktivoidun, kunhan saan joskus omaakin aikaa :D

Muistattehan käydä myös facebookissa ja instagrammissa seuraamassa blogia. Niihin löytyy linkit blogin sivupalkista oikealta puolelta!

Terveiset päivystyksestä

Olen todella pahoillani pitkästä blogihiljaisuudesta. Olen ollut todella huonossa kunnossa ja en ole jaksanut yksinkertaisesti läppäriäni nostaa, jotta saisin sen avattua ja blogattua ja arvonnan suoritettua loppuu.

En ole teitä kuitenkaan unohtanut ja arvonta tulee suoritettua loppuun, kunhan vointi tässä vähän edes paranee sen verran, että jaksan koneellakin istua.

Toivottavasti teillä ihanat lukijat on kaikki hyvin ja maltatte odottaa vielä hetken arvonnankin kanssa :)

Pahoittelut muuten jos teksti näyttää oudolle, kokeilen päivittää täältä sairaalasängystä kännykällä niin on hieman teknisiä vaikeuksia.