lauantai 6. elokuuta 2016

Blogihiljaisuuden rikkominen ja arvonnan suorittaminen

Moikka te ihanat lukijat siellä ruudun toisella puolella. Aika on mennyt siivillä tuon meidän ihanan pikku nyytin synnyttyä ja en ole pahemmin blogia ehtinyt edes miettimään. Hyvä, että aina ehtii syömään tai edes juomaan, kun pikkuisella tuntuu olevan kuudes aisti, joka kertoo äidin tekevän jotain itseensä liittyvää. Ja kun tuo mieskään ei voi aina olla pojan kanssa, kun jonkun on töissäkin käytävä. Siksi tosiaan blogi on hiljentynyt ja käsitöidenkin teko.. no tuota on aika sula mahdottomuus tällä hetkellä. 

Nyt mies kuitenkin on isyyslomalla, joten sain pojan hänelle luovutettua ja karattua itse yläkertaan koneen kanssa vihdoin suorittamaan tämän arvonnan loppuun. Hävettää ihan, että se jäi roikkumaan näinkin pitkälle sillä tarkoituksena oli saada se toukokuun aikana tehtyä. 
Avaankin teille nyt hieman tilannetta, mitä kaikkea on tapahtunut ja miksi tämä arvontakin on jäänyt seisomaan. Minulle tosiaan muodostui raskausmyrkytys minkä takia on voimat olleet todella loppu. Loppuvaiheessa en meinannut päästä portaita ylös makuuhuoneeseen, kun paineet veti taivaisiin asti ja taju lähti pahimmillaan. Mies oli todella huolissaan ja ravasimme tyksin synnärin päivystyksessä monta kertaa pyytämässä apua. Synnytystä ei kuitenkaan käynnistetty ennen kuin rv 39nä mikä toisaalta oli hyvä ja toisaalta huono. Myrkytyksestä johtuen istukka ei toiminut ja oli liian pieni mikä on sitten aiheuttanut pojallemme loppuelämän ongelmia myös. Toisaalta jos synnytys olisi käynnistetty aiemmin olisi voitu ehkä nämä ongelmat voitu välttää. Toisaalta taas jos synnytys olisi käynnistetty aiemmin, olisi poikamme todennäköisesti joutunut keskolaan ja ollut mahdollista ettei hän olisi selvinnyt kokonsa puolesta. Toisaalta taas hän on ollut kohdussa hengenvaarassa koko ajan, koska istukka ei ole toiminut kunnolla ja on ollut liian pieni (sekä istukka että poika siis). Niin tai näin, onneksi poika selvisi ja kaikki meni sen puolesta hyvin. 

Oma terveyteni ei vieläkään ole palautunut täysin vaikka synnytyksestäkin on jo yli 7viikkoa.  Verenpaine lääkitys on saatu ajettua alas ja sitä myöten myrkytyksen oireet ovat poistuneet kokonaan. Vielä on kuitenkin normaalin palautumisen lisäksi käsissä edelleen välillä ongelmia sekä verenpaine on nyt liian alhainen ja meinaa sen takia lähteä taju. Pitäisikin ehtiä syömään ja juomaan vettä tasaisesti niin sekin jo auttaisi. Ei vaan oikein ehdi huolehtimaan myös itsestään. En tajua miten muilla äideillä tuntuu olevan aikaa hoitaa miljoona asiaa, huolehtia vauvasta, siivota koti, tehdä ruoka, huolehtia itsestään ja sen lisäksi vielä meikatakkin joka päivä. Meillä meni eilinenkin suurimmaksi osaksi niin, että kannoin poikaa koko ajan koska muuten tuli itkupotkuraivarit. Poika ei meinannut suostua nukkumaan edes muualla, kuin minun olkapäällä. Tee siinä sitten jotain. Ja ne hetket, kun poikaa en kantanut juoksin huolehtimaan sairaasta kissasta ja antamaan hänelle lääkkeet. 

Tässä pojan synnyttyä olen elämäni pistänyt uusiksi myös ihmissuhteiden saralla. Olen rajoittanut esim sitä miten paljon tietyt ihmiset näkevät facebook-seinälläni. Olen tehnyt päätökset sen mukaan, että onko ihminen ollut yhtään kiinnostunut kuulumaan elämäämme, kun olin raskaana. Ja varsinkin sen mukaan, miten ihminen reagoi nyt pojan synnyttyä. En halua pojan elämään yhtään sellaista ihmistä, johon en voi itse voi luottaa ja josta en voi olla varma, että on läsnä vielä huomennakin. Ymmärrän sen, että aina ei ehdi tai jaksa nähdä. Mielestäni sekin on hyväksyttävää, että sanoo suoraan ettei aina tosiaan jaksa lähteä kotoa mihinkään. Mutta sellaisia ihmisiä me emme tarvitse elämäämme, jotka eivät voi rehellisesti sanoa edes että eivät voi nähdä siksi ja siksi. Jos puolessa vuodessa ei tule yhtään hetkeä, kun ehtisi nähdä harrastuksiltaan esim askartelulta tai edes kertomaan syytä rehellisesti miksi ei ehdi nähdä, niin en jaksa jäädä perään itkemään. 

Mutta niin siihen alkuperäiseen aiheeseen eli arvonnan suorittamiseen. Arvontaan osallistumisen ehtonahan oli, että arvonta oli tarkoitettu blogini lukijoille. Eli niille jotka klikkaavat itsensä lukija-valikkoon, joka näkyy tuossa blogin sivulla. Tein kirjalliset ohjeet myös tästä ja tarkoitukseni oli oikeasti käydä osallistujat läpi, että ketkä oikeasti ovat tehneet sen mitä arvonnassa piti. Osallistujien määrää nyt katsottuani arvioin, että kaikki olisivat tehneet sen mitä piti ja en yksinkertaisesti ehdi ruveta tarkistamaan kaikkia nyt. Joten luotan siihen, että hommat meni niinkuin piti. 

Arvonnan suoritan keräämällä osallistujien nimet paperille ja merkkasin kommenttien perusteella numerojärjestykseen. Sen lisäksi merkkasin, että kumpaan arvontaan halusi osallistua. Sitten menin tälle sivulle: klik ja merkkasin sinne osallistujien määrän eli 1-97. 

Elikä ensimmäisen palkinnon voitti kommentoija numero 23 eli Heli.

Toisen palkinnon voitti kommentoija numero 72 eli Mervi Levander
Heli ilmoittikin sähköposti osoitteensa kommentissaan mutta Mervin pitäisi vielä käydä antamassa sähköpostiosoitteensa kommentissaan, jotta voin olla yhteydessä. 


Onneksi olkoon vielä voittajille ja kiitos teille ihanille lukijoille, jotka olette jaksaneet seuraajina pysyä vaikka blogi onkin nyt hiljentynyt synnytyksen myötä. Kyllä täältä vielä aktivoidun, kunhan saan joskus omaakin aikaa :D
Muistattehan käydä myös facebookissa ja instagrammissa seuraamassa blogia. Niihin löytyy linkit blogin sivupalkista oikealta puolelta!

17 kommenttia:

  1. Kiva että ehdit päivittämään blogiasi, voimia arkeen sekä vauvan, kissan että itsesi kanssa ❤
    Ja onnea arvonnan voittajille ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 kunhan nuo kaksi muuta eivät sairastuisi niin ehkä tässä jaksaa paremmin :)

      Poista
  2. Kiva kuulla kuulumisia ja tsemppiä vauva-arkeen! Kolmen pienen lapsen (kahden erityislapsen) äitinä tunnistan monia asioita kirjoituksesta. Meikit sai kyl unohtaa, ku vauvat oli pieniä :D Vauvat on kuitenkin ihania <3 Voimia sinulle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) ja meillä ei ole edes erityislapsi ja silti on tälläistä.. vaikka omalla tavallaanhan he kaikki ovat erityisiä :) <3 Mutta onneks en oo ainoo äiti, ku kokee tälläsiä :) Tuntuu jotenkin, että muut vaan on aina niin paljon superimpia niin lohdullista kuulla, että on muitakin kenelle tämä kuulostaa tutulle :) ja kyllä nämä lapset vain ovat niin ihania <3 Voimia sinulle myös arkeen <3

      Poista
  3. Voimia vauva-arkeen ja tervetuloa takaisin blogimaailmaan. (: Ei kannata verrata itseään "muihin äiteihin". Toisilla on helpompaa, toisilla vielä vaikeampaa - kaikenlaista sivusta seuranneena. Oikea mittari on se pikkuisen tyytyväisyys. Tsemppiä ja onnea koko perheelle! On se ihme kuitenkin, joka kerta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 ja olet kyllä oikeassa, ei saisi verrata itseään muihin. Kaikilla meillä on kuitenkin joskus vaikeampaa ja joskus helpompaa.

      Poista
  4. Onnea vauvan syntymän johdosta! Harmi, että jouduitte menemään vaikean kautta, mutta ihanaa, että teillä on poika nyt kotona! ❤️ Kantamiseen kannattaa kokeilla kantoliina; se voi aluksi vähän tökkiä, mutta, jos jaksaa totutella, on kantaminen myöhemmin helpompaa. 🙂 Voimia vauva-arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja kantoliinan saimmekin juuri, tarvitsisi opetella sitä käyttämään vielä. Lisäksi löytyy manduca, kunhan sitäkin tottuisi myös käyttämään. Poika on vain sellainen hikipää, ettei sitä voi käyttää niin, että meillä on vaatteet päällä kun on liian kuuma heti..eli esim ulos sen kanssa ei voi lähteä vielä :/ kiitos <3

      Poista
  5. Paljon onnea pikkumiehestä ja jaksamista kaiken hullunmyllyn keskellä! Älä stressaa siivouksista ym., teet mitä jaksat ja jos jollain on valittamista, niin hän voi ihan vapaasti tarjota apuaan. Ojentaisin auttavan käden vaan meidän välimatka on pitkähkö, niin koitan tsempata täältä etänä��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 oot ihana <3 mutta ihan totta, valittajat voisivat sitten auttaa niin olisi jotain hyötyä oikeesti. Kyllä tämä tästä, kunhan alkaa tottumaan kunnolla vauva-arjen pyörittämiseen :)

      Poista
  6. Paljon onnea pienen syntymän johdosta. Tunnistin teksteistäsi nuo raskausmyrkytyksen oireet, koska itsellänikin se oli. Ei tosin noin rajuna.
    3 lapsen (10v, 9v ja 2v) äitinä voin kokemuksesta sanoa, että unohda superäitiys. Sillä vain uuvuttaa itsensä. Samoin ajattelin esikoisen aikana, että pitää ehtiä sinne tänne ja tuonne ja harrastaa lapsen kanssa kaikkea mahdollista. Nykyään nautin kotonaolemisesta. En haluaisi kauppaankaan lähteä, kun pitäisi vähän kammata tukkaa ja näyttää siistiltä. Olen juuri tyypillinen verkkariäiti. Ja jos se ei jollekin kelpaa, niin se on hänen ongelmansa, ei minun.
    Kannattaa antaa sen miehenkin opetella hoitamaan lasta. Tiedän, että se voi olla vaikeaa, mutta kannattaa yrittää. Kun mies hoitaa vauvaa, sinun kannattaa huilata ja tehdä mitä mielesi halajaa. Vaikka sitten neuloa, jos pystyy. Tai ottaa ne päikkärit.
    Toivottavasti arki alkaa pian tasoittumaan ja pystyt nauttimaan vauva-arjesta. Se on niin pieni hetki lapsen elämän alussa. Äkkiä kasvavat taaperoiksi ja pian koululaisiksi :)

    VastaaPoista
  7. Paljon onnea poikavauvasta. Täti itsestäni tulossa kuukauden kuluttua mutta kun siskon kanssa välimatka 260 km, niin en ole lähellä jos apua hän tarvitsisi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja pikku pojalle :)

    VastaaPoista
  8. Hei!
    Eikös FB-arvontaa varten ole joku ohjelma, ettei nimiä tarvitse kirjoittaa?

    Jaksamista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! En nyt ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit? Fb-arvonta? Arvonta oli blogissa, ei fbssä. Miksi nimiä ei saisi ilmoittaa? Ja mikä ihmeen ohjelma?

      Hyvää jatkoa myös sinulle!

      Poista
  9. Älä hätäile siivouksista yms. Ei kaikki ole sitä miltä päälle päin näyttää, sen olen huomannu jo töiden puolesta. Monelle vauva perheen elämä on juuri tuollaista kun teilläkin. Asiat tärkeysjärjestykseen.
    Olen monesti huomanna saman "ystävistä" ja ystävistä. Ne jotka ottavat yhteyttä kun itse siitä hyötyvät, ei minusta ole ystävyyden arvoisia. Sen sain huomata viime talven aikana. Myönnän kyllä itsekkin sen ettei aina jaksa, mutta kun sen sanoo suoraan ja jos ei toinen ymmärrä, se on hänen ongelmansa.

    Onnea vielä kerran teille ja jaksamista. Kyllä se ajan kanssa helpottaa, usko vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta <3 Ja olen kanssasi aivan samaa mieltä!

      Poista
  10. Älä hätäile siivouksista yms. Ei kaikki ole sitä miltä päälle päin näyttää, sen olen huomannu jo töiden puolesta. Monelle vauva perheen elämä on juuri tuollaista kun teilläkin. Asiat tärkeysjärjestykseen.
    Olen monesti huomanna saman "ystävistä" ja ystävistä. Ne jotka ottavat yhteyttä kun itse siitä hyötyvät, ei minusta ole ystävyyden arvoisia. Sen sain huomata viime talven aikana. Myönnän kyllä itsekkin sen ettei aina jaksa, mutta kun sen sanoo suoraan ja jos ei toinen ymmärrä, se on hänen ongelmansa.

    Onnea vielä kerran teille ja jaksamista. Kyllä se ajan kanssa helpottaa, usko vaan.

    VastaaPoista