keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Blogihiljaisuuden rikkominen ja selitys

En tiedä mistä aloittaa. Niin paljon tapahtunut kaikkea ja vaikka tämä onkin virallisesti käsityöblogi, ajattelin hieman valoittaa miksi olen ollut hiljaa. En vain tiedä miten lähteä muotoilemaan asioita sanoiksi. 

Viime kirjoituksessani kerroin, että läheiseni kuoli ja siksi pidin blogitauon. Tämä läheiseni sattui olemaan äitini. Hän ehti sairastaa vuoden verran, kunnes kunto romahti joulukuun alussa ja tuli viimeinen lähtö sairaalaan. Haluaisin sanoa vaikka ja mitä tässä mutta sanoja ei tule mitenkään järkevästi ulos. Sanon sen verran kuitenkin, että ilman miestäni T.tä, en olisi selvinnyt joulu-tammikuusta. Seuraavaksi tuli sitten jouluna tieto, että isotätini oli menehtynyt. 

Tämän kaiken surun keskellä olen itse raskaana ja pelkäsin, että tulee keskenmeno näiden uutisten jälkeen. Mutta sitkeää tekoa tuo vauva selvästi <3 Raskaus on omalta osaltani ollut kiitettävän hankala ja nyt toisella kolmanneksella huomaa aina vain selvemmin miten hankala voikaan olla. Alussa olin töissä ja yhtäkkiä alkoi näkyä asiat kahtena ja lopulta lähti näkö kokonaan toisesta silmästä. Hoitajat lähettivät päivystykseen missä hoitaja nalkutti, että en olisi saanut kävellä sinne asti vaan olisi pitänyt soittaa apua. Että en saa kävellä metriäkään. En tätä tiennyt, joten tietenkin olin kävellyt päivystykseen. Hoitaja kuljetti minut pyörätuolilla neurologian päivystykseen missä lääkäri ilmoitti epäilevänsä aivokasvainta. Raskauteni takia tutkiminen oli hyvin vaikeaa ja useampi lääkäri oli kuulemma joutunut asiasta palaveeraamaan, koska pää oli saatava kuvattua. Röntgeniin ei raskaana oleva voi mennä joten minut passitettiin magneettikuvaukseen (sekin kyllä kuulemma kiellettyä raskaana olevan kohdalla..). Kuvissa mitään ei löytynyt ja lopulta illalla näön palattua, sain luvan lähteä kotiin. Seuraavaksi jouduinkin menemään silmälääkäriin, koska neurologi epäili, että silmässä on sitten jotain vikana. Silmälääkäri tutki ja hermostui neurologin suhteen, koska silmäoireeni oli selkeä migreenikohtaus kuulemma. Itse tätä en tunnistanut, koska migreeni on muuttanut tyyliään raskauden myötä. Ja tämä olisi neurologin pitänyt kyllä tunnistaa.

Sen jälkeen onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen. minkä jälkioireet kestivät sitten viikon.

Joulukuussa sairastuin rs-virukseen ja se aiheutti myös korvatulehdeuksen. Tammikuussa sitten iski miehelleni (ensi alkuun) tuntematon sairaus ja hänen kuntonsa romahti täysin. Olin aivan paniikissa ja lopulta toinen suostui lähtemään päivystykseen. Siellä jouduimme eristykseen ja monen tunnin pallottelun jälkeen tutkimuksista selvisi, että hänellä on influenssa a. Seuraavana aamuna itselleni iski iskias ja jouduimme jälleen lääkäriin, joka kirjoitti ennakoivasti minullekkin influenssa lääkityksen, jos rokotteesta huolimatta sairastun myös. Ja onneksi tekikin niin sillä yöllä sitten nousikin melkein 40c kuume. Ja tätä ruljanssia kesti kaksi viikkoa. 

Tämän kaiken ruljanssin keskellä on raskaus saanut aikaan sen, että en pysty kävelemään normaalisti. Selkä on todella kipeä ja tänään onnistuin kävelemään 400metriä ja sitten olikin lantiosta ylöspäin koko selkä aivan kuin olisi tulessa. Liitoskivut ovat todella pahat ja ilmeisesti niiden aiheuttamana on kävelyni muuttunut niin, että polveni kuormittuvat eri tavalla ja nyt särkee sitten polvikin. Lisäksi öisin on alkanut tulla kamalat jalkakrampit ja suonenvedot ja jos ne eivät saa itkemään tuskasta niin viimeistään sitten kyljen kääntäminen saa sen reaktion aikaan selkäkivun takia. Lisäksi käsissäni on ilmennyt outoa voimattomuutta ja kipuilua ranteista kyynärpäihin välillä. Niin ja unohtamatta raskauspahoinvointia mikä paheni joka kerta ollessani kipeänä. Useampaan kertaan mietittiin, koska täytyy lähteä sairaalaan tiputukseen, kun edes vesi ei enää pysynyt sisällä.

Näiden kaikkien jatkuvien sairasteluiden lisäksi piti tammikuussa hoitaa omasta asunnostani muutaminen pois mieheni luo. Ja hieman meinasi jo usko loppua, mutta onneksi saimme niin monelta eri ihmiseltä apuja, että homma onnistui ja urakka valmistui jopa pari päivää ennen kuin oli virallisesti pakko.

Tämä kaikki tässä yhtäaikaa sai tosiaan aikaan sen, että oli pakko rajoittaa jotain elämäni osa-aluetta ja se oli siksi tämä blogi. Mielessä on silti koko ajan ollut, että haluaisin jotain kirjoitella ja neuleita esitellä mutta energia ja voimat eivät yksinkertaisesti ole riittäneet. Anteeksi tästä. Mukava oli kuitenkin palata ja huomata, että vanhat lukijat ovat pysyneet uskollisesti, eikä kellään ole mennyt hermot vaikka hiljaa olen ollutkin. Kiitos tästä <3

Huomenna palaan esitellen sitten jälleen käsitöitä ja palataan vähän normaalimpaan bloggaamiseen :)

21 kommenttia:

  1. Hui kamala, miten paljon asioita sulle onkaan tapahtunut tämän blogihiljaisuuden aikana, näistähän saisi varmaankin kirjoitettua kokonaisen kirjan! Onneksi kuitenkin sairasteluista on selvitty, eihän tuosta voi olla suunta kuin ylöspäin!

    Onnittelut raskauden johdosta. :) Onkos pikkuisen sukupuoli jo selvillä, vai haluatko pitää asian yllätyksenä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy joo toivoa :) jos ainaki sairastelut olis ohi ni ehkä nää raskauden aiheuttamat vaivat jaksaisi paremmin.

      Kiitos <3 huomenna rakenneultra, että siellä pitäisi selvitä sukupuoli jos ei kauheen ujo tapaus ole :) ja jos on tullut muhun niin ei kauheen ujo oo :'D ekassa ultrassa näytti lääkärille jo kieltä, ku lääkäri halus et toinen vaihtaa asentoa eli tullut jo hyvin ainakin muhun :D ja jos selviää huomenna, niin kerrotaan kyllä :)

      Poista
    2. Hahah, aika mahtavalla asenteella varustettu pienokainen siis tulossa! :D

      Ystävälläni on myös lähiaikoina rakenneultra. Odottelen innolla, että hän saa tietää lapsen sukupuolen, ja tieto välittyy minullekin saakka, niin pääsen neulomaan junasukat! :D Ootkos sä jo kovasti neulonut omalle pikkuisellesi kaikkea vaatetavaraa? :)

      Poista
    3. No nimenomaan asenteella varustettu vauva selvästikkin :D

      Ja uskon, toi on asia mitä oon itekki oottanut. Siis sukupuolen selvittäminen, koska en halua neuloa pinkkiä jos onkin poika jne :)
      Ja rehellisesti sanottuna vauvalle en ole vielä uskaltanut neuloa mitään, kun niin paljon pelottaa, että jotain meneekin pieleen. Olen lykännyt kaiken vauvajutun hoitamista nyt helmikuun kohdalle vasta kaiken tämän häslingin keskellä ja koska halusin rakenneultran nähdä ja sitä kautta olla varma, että toisella on kaikki hyvin.

      Poista
    4. Ei kannata turhaan murehtia ja pelätä, kyllä noin mahtavalla asenteella varustettu pikkuinen selviää vaikka mistä!

      Poista
  2. Osanottoni läheisesi poismenon johdosta.
    Elämä on koetellut ja koettelee sinua nyt rankalla kädellä, paljon voimia ja jaksamista sinulle!!!
    Ja onnittelut raskauden johdosta, blogissa alkaa varmaan pian näkyä pieniä töppösiä yms. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannesti kiitoksia <3
      Ja joo se on tarkoitus, ainakin kun tästä raskaudesta uskaltaa itsekkin alkaa olla niin onnellinen ettei enää pelkäisi jonkin menevän pieleen. Tänään rakenneultra, joten tänään selviää onko panikoitavaa vai ei :)

      Poista
  3. Voi ei. Otan osaa :( Sulla on kyllä riittänyt monenlaista vastoinkäymisiä ja tunnemyrskyä. Raskaus on kuitenkin ivana juttu, onnea siis siitä :) Ja tervetuloa takaisin bloggaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaikesta <3 Ja joo, tunnemyrskyä nimenomaan ollut. Milloin ei lattialta pysty nousemaan kipujen takia ja milloin sitten taas ei, kun iskee totaallinen romahdus. Onneksi tuo mies on jaksanut olla tukena, auttanut ylös ja pysynyt rinnalla.

      Poista
  4. Onnea raskaudesta ja toivottavasti nyt kevään korvilla alkaa elämä helpottaa, todella raskaita käänteitä teillä onkin ollut. Voimia <3

    VastaaPoista
  5. Mite voi yhdelle ihmiselle ja yhteen samaan perheeseen sattuakin iin paljon epäonnea.. Toivottavasti synnytys menee hyvin ja vauvalla kaikki hienosti, sen olet ansainnut! Olet kokenut kovia ja menettänyt paljon, uskon että nyt on sun vuoro saada onnea elämään. Voimia ja jaksamista!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista <3 Vauvan puolesta pelkään koko ajan, että meneekö kaikki hyvin. Mutta tänään selviää ultrassa :)

      Poista
  6. Pienet ovat onneksi ihmeen sitkeitä! Mutta ei tuo helpolta kuulosta. Voimia hirmuisesti ja toivotaan, että koettelemukset olisivat tässä.
    Et varmaan ole hirmuisesti jaksanut tai pystynyt vauvaneuleita neulomaan?
    Halaus, ja peukut hyville ultrakuulumisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä todella toivotaan.
      Ja joo jaksaminen ollut aivan nollissa ja kun pelottaa, että onko toisella kaikki hyvin niin ei ole kauheesti uskaltanut edes aloittaa mitään. Langat kyllä olisi jo valmiina.

      Ja kiitos <3

      Poista
  7. Onnellista odotusta ja kaikkea hyvää tästä eteenpäin!

    VastaaPoista
  8. Voi mahoton mitä kaikkea sinä ja perheesi on joutunut kestämään! Osanotot läheisten poismenosta ja kovasti tsemppiä, voimia ja hyvää vointia lopulle raskautta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannesti kiitoksia <3 päivä kerrallaan mentävä, nyt tuli taas uus poismeno, että hautajaiset taas tiedossa.. huh. Kaipa tämä tästä.

      Poista
    2. Tuhannesti kiitoksia <3 päivä kerrallaan mentävä, nyt tuli taas uus poismeno, että hautajaiset taas tiedossa.. huh. Kaipa tämä tästä.

      Poista