Magic loop eli neulominen pyöröpuikoilla

Olen jo monta vuotta ollut kiinnostunut magic loop-tekniikasta ja jotenkin ollut todella arka olo opetella sitä. Ajattelin, että kun tulee sopiva kurssi kotikaupungissani niin menen sinne ja sellaisen tultua on kuitenkin iskenyt arkuus. Ajatus siitä, että nauravatko toiset sitten, kun joudun kysymään neuvoa, on ollut todella ahdistavaa. Huomaa, että jonkun verran nuo koulukiusaamiskokemukset seuraa taustalla kuitenkin vaikka asiat on käsitellyt. Poikamme synnyttyä järjesti lankamaailma turussa magic loop-kurssin ja siinä hormoonihuuruissani keksin sinne haluavani. No eihän se tietenkään onnistunut, kun koko idean sain samana aamuna kun kurssi oli! Se jäi itseäni vähän harmittamaan ja huomasin, että se harmitti erityisesti lapseni isää. Hän pääsi kuitenkin edelleen vapaammin liikkumaan vaikka meillä on lapsi ja häntä harmittaa, kun ei aina pysty samaa mahdollistamaan minulle. Nyt pojan kasvettua isommaksi alkoi tulla taas ajankohtaiseksi miettiä kursille osallistumista. Kroppani on jälleen alkanut kipuilemaan ja instagramissa sain vinkin kokeilla neuloa loopaten, josko siitä irtoisi apu kipuihin. Edelleen arkailin kahta sukkaa ja sain vakuuttelua, että voin neuloa myös yhden sukan kerrallaan. Asiaa maisteltuani muutaman päivän, osui facebookissa lankamaailman mainos magic loop-kurssista silmiini ja tällä kertaa sinne pääsin.

Kurssilla huomasin, että jännittäminen oli aika turhaa. Samalla viivalla siellä oli kaikki muutkin ja itse pääsin paljon helpommalla, kuin muut aloitettuani opettelun yhdellä sukalla. Tapa oli kiva, kunhan siihen pääsi sisään ja sukka syntyi paljon nopeammin kuin uskoinkaan.

Kuva lankamaailmasta.

Sukasta tein lankamaailmassa varren ja sitten kotimatkalla kantapään ja jalkaterääkin. Nopeasti siis tuli valmista ja hyvin nopeasti iski inspiraatio kokeilla kahta sukkaa kerrallaan. Ja siitä se kipinä lähti. Nyt neulon vallan kaikki sukat sukkapuikoilla ja kiroan, kun sukassa tarvitseekin esim siirrellä silmukoita puikoilta toisille palmikkotyyliin, kuten tämän vuoden äitienpäiväsukissa. Ohjeet on suhteellisen helppoa muuttaa pyöröillä neulottavaksi, katsoo vain, että toisella puolella lukee ohjetta niin, että sukka alkaakin ohjeen nelospuikolta ja jatkuu ykköseen. Eli yhdellä puolella on 4&1 puikkojen silmukat ja toisella sitten 2&3.puikkojen. Suosittelen kaikille lämpimästi tätä tapaa kokeilemaan edes, nyt teen vallan jopa pipot ja villahousujen lahkeet yms loopaten. Ja tapa on oikeasti loppupeleissä nopeasti opittu eli neulomisvauhti nopeutuu reippaasti. Ja varsinkin jos kädet tai kroppa muuten neuloessa kipuillut niin kannattaa kokeilla looppaamista. Itsellä hartiatkaan eivät enää ole niin herkästi jumissa, kuin aiemmin, kun sukat syntyy pyöröillä.

Tässä erittäin surkea kuva ensimmäistä loopatuista sukista. Se voittajafiilis, kun huomasi, että hei mähän osaan..

Tässä lähtikin sitten syntymään hyväntekeväisyyteen sukat taas :)

Ajatusten purkua

Uskomatonta havahtua siihen, että nyt on jo toukokuu. Tuntuu, että on tapahtunut niin käsittämättömän paljon lyhyessä ajassa, että pää on edelleen hieman pyörällä. Meillä on joulukuusta asti ollut elämä aika pyöritystä, allergiaselvittelyjä, kipua ja väsymystä. 

Niinkuin te, jotka blogiani seuraatte instassa tai facessa olettekin jo kuulleet, olimme mm tyksissä tutkimusjaksolla ja on ollut vaikka ja mitä uuvuttavaa. Kaiken kruunasi parisuhteen päättyminen, uuden asunnon etsiminen, muutto ja kaikki mahdollinen. Mikään ulkopuolisten toiminta ei ole oikein sujunut ja kaikki kestänyt turhan kauan. 

Tällä hetkellä olen uudessa kodissamme, poikani on pian tulossa isänsä luota ja alkaa taas normi iltapuuhat. Blogimaailma on jotenkin jäänyt tämän kaiken keskellä ja mietinkin pitäisikö tässä jossain välissä keksiä jotain uudistusta tännekkin.

Blogini facebook-sivulla (pakkoneulootikon arkea) on muuten käynnissä sukka-arvonta, kun 1000 seuraajaa täyttyi siellä. Uskomaton määrä teitä seuraajia sielläkin ja te muistutatte kyllä määrällänne miksi tätä blogiakin kannattaa vielä jatkaa. En selvästikkään kirjoita tätä vain itseäni varten, kun teitä seuraajiakin eri puolilla on jo noin paljon. Kiitos jokaiselle teistä, jota kiinnostaa seurata blogiani (seuraatte sitten instassa, facessa tai itse blogissani). 

Lupaan etsiä enemmän aikaa jälleen alkaa tätäkin puolta aktiivisemmin pyörittämään, kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan kohti vähemmän raskaita aikoja :)