En tiedä mistä aloittaa. Niin paljon tapahtunut kaikkea ja vaikka tämä onkin virallisesti käsityöblogi, ajattelin hieman valoittaa miksi olen ollut hiljaa. En vain tiedä miten lähteä muotoilemaan asioita sanoiksi.
Viime kirjoituksessani kerroin, että läheiseni kuoli ja siksi pidin blogitauon. Tämä läheiseni sattui olemaan äitini. Hän ehti sairastaa vuoden verran, kunnes kunto romahti joulukuun alussa ja tuli viimeinen lähtö sairaalaan. Haluaisin sanoa vaikka ja mitä tässä mutta sanoja ei tule mitenkään järkevästi ulos. Sanon sen verran kuitenkin, että ilman miestäni T.tä, en olisi selvinnyt joulu-tammikuusta. Seuraavaksi tuli sitten jouluna tieto, että isotätini oli menehtynyt.
Tämän kaiken surun keskellä olen itse raskaana ja pelkäsin, että tulee keskenmeno näiden uutisten jälkeen. Mutta sitkeää tekoa tuo vauva selvästi <3 Raskaus on omalta osaltani ollut kiitettävän hankala ja nyt toisella kolmanneksella huomaa aina vain selvemmin miten hankala voikaan olla. Alussa olin töissä ja yhtäkkiä alkoi näkyä asiat kahtena ja lopulta lähti näkö kokonaan toisesta silmästä. Hoitajat lähettivät päivystykseen missä hoitaja nalkutti, että en olisi saanut kävellä sinne asti vaan olisi pitänyt soittaa apua. Että en saa kävellä metriäkään. En tätä tiennyt, joten tietenkin olin kävellyt päivystykseen. Hoitaja kuljetti minut pyörätuolilla neurologian päivystykseen missä lääkäri ilmoitti epäilevänsä aivokasvainta. Raskauteni takia tutkiminen oli hyvin vaikeaa ja useampi lääkäri oli kuulemma joutunut asiasta palaveeraamaan, koska pää oli saatava kuvattua. Röntgeniin ei raskaana oleva voi mennä joten minut passitettiin magneettikuvaukseen (sekin kyllä kuulemma kiellettyä raskaana olevan kohdalla..). Kuvissa mitään ei löytynyt ja lopulta illalla näön palattua, sain luvan lähteä kotiin. Seuraavaksi jouduinkin menemään silmälääkäriin, koska neurologi epäili, että silmässä on sitten jotain vikana. Silmälääkäri tutki ja hermostui neurologin suhteen, koska silmäoireeni oli selkeä migreenikohtaus kuulemma. Itse tätä en tunnistanut, koska migreeni on muuttanut tyyliään raskauden myötä. Ja tämä olisi neurologin pitänyt kyllä tunnistaa.
Sen jälkeen onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen. minkä jälkioireet kestivät sitten viikon.
Joulukuussa sairastuin rs-virukseen ja se aiheutti myös korvatulehdeuksen. Tammikuussa sitten iski miehelleni (ensi alkuun) tuntematon sairaus ja hänen kuntonsa romahti täysin. Olin aivan paniikissa ja lopulta toinen suostui lähtemään päivystykseen. Siellä jouduimme eristykseen ja monen tunnin pallottelun jälkeen tutkimuksista selvisi, että hänellä on influenssa a. Seuraavana aamuna itselleni iski iskias ja jouduimme jälleen lääkäriin, joka kirjoitti ennakoivasti minullekkin influenssa lääkityksen, jos rokotteesta huolimatta sairastun myös. Ja onneksi tekikin niin sillä yöllä sitten nousikin melkein 40c kuume. Ja tätä ruljanssia kesti kaksi viikkoa.
Tämän kaiken ruljanssin keskellä on raskaus saanut aikaan sen, että en pysty kävelemään normaalisti. Selkä on todella kipeä ja tänään onnistuin kävelemään 400metriä ja sitten olikin lantiosta ylöspäin koko selkä aivan kuin olisi tulessa. Liitoskivut ovat todella pahat ja ilmeisesti niiden aiheuttamana on kävelyni muuttunut niin, että polveni kuormittuvat eri tavalla ja nyt särkee sitten polvikin. Lisäksi öisin on alkanut tulla kamalat jalkakrampit ja suonenvedot ja jos ne eivät saa itkemään tuskasta niin viimeistään sitten kyljen kääntäminen saa sen reaktion aikaan selkäkivun takia. Lisäksi käsissäni on ilmennyt outoa voimattomuutta ja kipuilua ranteista kyynärpäihin välillä. Niin ja unohtamatta raskauspahoinvointia mikä paheni joka kerta ollessani kipeänä. Useampaan kertaan mietittiin, koska täytyy lähteä sairaalaan tiputukseen, kun edes vesi ei enää pysynyt sisällä.
Näiden kaikkien jatkuvien sairasteluiden lisäksi piti tammikuussa hoitaa omasta asunnostani muutaminen pois mieheni luo. Ja hieman meinasi jo usko loppua, mutta onneksi saimme niin monelta eri ihmiseltä apuja, että homma onnistui ja urakka valmistui jopa pari päivää ennen kuin oli virallisesti pakko.
Tämä kaikki tässä yhtäaikaa sai tosiaan aikaan sen, että oli pakko rajoittaa jotain elämäni osa-aluetta ja se oli siksi tämä blogi. Mielessä on silti koko ajan ollut, että haluaisin jotain kirjoitella ja neuleita esitellä mutta energia ja voimat eivät yksinkertaisesti ole riittäneet. Anteeksi tästä. Mukava oli kuitenkin palata ja huomata, että vanhat lukijat ovat pysyneet uskollisesti, eikä kellään ole mennyt hermot vaikka hiljaa olen ollutkin. Kiitos tästä <3
Huomenna palaan esitellen sitten jälleen käsitöitä ja palataan vähän normaalimpaan bloggaamiseen :)
