maanantai 29. helmikuuta 2016

Seepra piirakat

Tämä lanka tuntuu aina vain jakavan ihmisten mielipiteet. Osa rakastaa ja osa suoraan sanottuna vihaa. Itse suhtauduin skeptisesti tähän lankaan ensi alkuun ja tulinkin kokeilleeksi tämän langan ensin itse värjättynä. Lopputulos miellytti siinä(kin) silmää, joten tätä lankaa on aina vaivihkaa päässyt livahtamaan lankavarastooni lisää. Eikä ole kyllä kertaakaan harmittanut, kun inspiraatio iskee tehdä tästä jotain.

Piirakka mallina on hyvin vanha. Muistan, kun joskus sain ensimmäiset piirakkasukkani kiitokseksi naapurini äidiltä, kun olin (jälleen) soittanut ambulanssin hänen avukseen. Ja ne sukat olivat niin uskomattoman kauniit ja muistan vain ihastelleeni niitä ensi alkuun, että miten kukaan voi näin kaunista tehdä. Olivat tehty 7veljestä langasta ja värinä vielä vaaleanpunainen. En tiedä mistä naapurini äiti oli saanut kenkäni koon urkittua mutta sukat istuivat täydellisesti jalkaani. 

Malliin löysin ohjeen ensimmäisestä novitan sukkalehdestä ja yhdet piirakat olen ennen näitä tehnytkin. Sukkalehden ohjeessa on jotenkin todella oudosti selitetty kärkikavennukset ja viime kerralla päädyinkin tekemään kärjen ihan omien sovellusten kautta. Nyt en kuitenkaan antanut periksi ja ihme ja kumma, ohjehan selkeni ja sukat tuli valmiiksi. Ja voi sitä onnen tunnetta, kun vihdoin tajuat jonkun vaikealta tuntuneen asian ja saat sen onnistumaankin.

Seeprapiirakat hyväntekeväisyyteen
Ohje: klik
Lanka: Novita 7veljestä viidakko-lanka, sävy seepra
Puikot: 3,5mm
Aloitus: 20.8.15
Valmis: 18.10.15
Koko: 39
Paino: 109g






keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Sotilaskotisukat

Tämä kelta-harmaa-raidallinen raitalanka oli niitä tapauksia, joihin tulin lämmenneeksi hyvin hitaasti. Moni tähän rakastui heti ensinäkemältä mutta itse kokeilin käteen aikoinaan noita harmaa-raidallsia novitan raitalankoja ja kaikki tuntuivat kovalta. Siksi en niihin lämmennyt alkuun. Sitten luin Voihan Villasukka-ryhmästä facebookissa, että juuri tämä kelta-harmaa raidallinen olisi näistä (silloin) uusista raitalangoista pehmein ja tästä rohkaistuneena päädyin tätä tilaamaan. Ja sitten siihen rakastuinkin ihan täysin. Lanka on todella pehmeää ja miellyttävää neuloa. Kurja, että tämä(kin) väri oli jälleen yksi niistä mitkä joutuivat poistoon uusien värien tieltä. Tätä tuli kuitekin jonkun verran itelle hamstrattua, joten tästä riittää neulottavaa vielä useampaan kertaan.

Nämä sukat ovat myös valmistuneet jo viime vuoden puolella, esittelyt ja muut ovat vain jääneet. Joten tässäpä nämä nyt, lasten sotilaskoti sukat hyväntekeväisyyteen.

Sotilaskotisukat
Lanka: 7veljestä raita
Puikot: 3,5mm
Aloitus: 10.10.15
Valmis: 1.11.15
Paino: 85g
Koko 34



torstai 18. helmikuuta 2016

Vauvan peitto

Sairaslomalta päivää. Tuli sitten alkava jännetupin tulehdus ja ehdoton käden käyttökielto viikoksi, joten on bloggaaminen ja käsityötkin olleet aika mahdottomia. Käsi oli tuhottoman kipeä ja piti pitää rannetukea 24/7, jopa nukkuessa. Oikean käden käyttökielto kuormitti sitten vasenta rannetta ja lopputuloksena sekin särkee nyt. Huoh. Mutta huomenna kokeilemaan töihin menoa ja todella toivon, että kädet ovat kunnossa ja pystyn olemaan töissä normaalisti. Tuntuu, että tulee hulluksi kotona kun vain makaa eikä saa mitään järkevää tehtyä.

Jäädessäni blogitauolle joulukuussa kerroin, että itselläni on KyJy-15 töitä esittelemättä.. Onnistuin vihdoin löytämään pingotukseen tarkoitettuja neuloja, joten sain vauvan peitonkin pingoitettua. Pakko sanoa, että oli tosi kätevät tuollaiset pingoitukseen varta vasten suunniteltu pingoituslevyt, joita sai järjesteltyä itselle juuri sopivaan muotoon ja kokoon. Ja nuo t-neulat.. ai, että ne oli kivoja ja toimi hyvin! Pingoitusalusta on tälläinen mutta ostin sen ohimennen lankamaailmasta siellä käydessäni: klik mutta pingoitukseen sopivia neuloja ei sitten meinannutkaan löytyä. Joka paikassa tuntui olevan vain tuollaisia pingoitusneulasettejä, joissa on muovimötikässä useampi neula ja niitä neuloja ei saa yksitellen laitettua vaan pitää sen muovimötikän kanssa pingoittaa. Kätevä varmaan johonkin sekin mutta omaan tarkoitukseeni ei kovinkaan hyvä. Täältä näette vielä millaisesta puhun: klik. Sitten tosiaan Anjalinin verkkokauppaan jostain syystä eksyin ja siellä oli vihdoin yksittäisiä kunnollisia pingotusneuloja (klik). Ja voi sitä riemua, kun vihdoin sain niitäkin ja odotinkin malttamattomana pääseväni testaamaan isomman työn kunnollista viimeistelyä. Olen tehnyt vauvan peittoja ennenkin, mutta en ole pitänyt jostain syystä viimeistelyvaihetta niin tärkeänä, jotta olisin välineet tullut hankkineeksi. Nyt sukkablokkeja totuttuani käyttämään, olen huomannut viimeistelyn tärkeyden. Siksi tämäkin peitto sai odottaa viimeistelyä rauhassa.

Vauvan peitto hyväntekeväisyyteen
Lanka: Schachenmayr nomotta: Capriosa
Puikot: 7mm
Aloitus: 13.8
Valmis: 17.10
Paino: 233g
Koko: 57x61cm eli pieni kokoinen ensipeitto
Ohje sovellettuna: klik
 
Peitto pingoituksessa :)

Peitto brion turvakaukalon päällä armeijakoiran esittäessä vauvaa :D



tiistai 9. helmikuuta 2016

Sateenkaarta ja vauvan neule pohdintaa

Päivä kerrallaan sitä yrittää jaksaa neuloakkin, rentouttaa kuitenkin. Mieli sen verran matala ollut, että kaipasin puikoille jotain piristävää. Keskeneräisiä on tuhat ja sata ja nekin täytyisi jossain välissä tehdä mutta nyt ei energia riittänyt niihin. Tämä lankakerä jotenkin tuntui huutavan lankavarastostani piristävillä väreillään ja tutulla ja turvallisella paksuudella. Joten tuli sitten valittua jälleen puikoille tuttu ja turvallinen novitan 7veljestä raitalangan sateenkaari versio. 

Yksi siskoistani pyysi syksyllä jo neulomaan polvisukat hänelle. Mittoja hän ei kuitenkaan koskaan ehtinyt ilmoittaa joten tein nämä korvaavaksi hänelle. En halua tehdä isoa työtä ilman kunnollisia mittoja, jotta ei tule tehtyä turhaa työtä tuotteen ollessakin väärän kokoinen. Jospa häntäkin vähän piristää nämä ihanat värit. Ainakin toivon mukaan.

Nyt on puikoille hypännyt jo omalle vauvalle myös ensimmäiset sukat. Rakenneultrassa käytyämme uskaltaa jo luottaa siihen, että toisella on kaikki hyvin ja uskaltaa alkaa neuleitakin koittamaan tehdä. Vielä kun kivut alkaisivat hellittämään käsistä, niin saisi neulottua nopeammin ja enemmän. No mutta onneksi tässä on vielä aikaa hyvin, onhan laskettu aika vasta kesäkuussa :) 
Kovasti olen suunnitellut vauvallekkin tekeväni kaikkea mm. kaksi eri peittoa on suunnitelmissa ja tarvitsisi lapaset ja villahousut tehdä. Lisäksi olen pongannut erilaisia ihania pipo-malleja sekä huiveja, että kaulureita. Vielä kun saisi päätettyä mitä niistä haluaa tehdä. Eniten mietityttää tuo vauvan koko asia. Rakenneultrassa raajojen koko viittasi siihen, että tulee mieheeni kokonsa puolesta eli valmiit ohjeet esim housuihin eivät välttämättä toimi lainkaa. Miten te lukijat olette tämän asian ratkaiseet? Teettekö vain isomman koon mukaan ja toivotte parasta? Sen varaan en uskalla laskea, että vauvan synnyttyä kauheasti ehdin neulomaan ja siksi koitankin jo nyt saada vähän varauduttua ennakkoon pikkuisen ensimmäiseen talveen. Eli kaikki vinkit aiheeseen liittyen ovat oikein tervetulleita ja otetaan ilolla vastaan :)

Sateenkaari sukat
Lanka: Novita 7veljestä raitalanka, sävy:sateenkaari
Puikot: 3,5mm
Aloitus: 26.12.2015
Valmis: 30.1
Paino: 102g
Koko: 38, jalkaterän pituus 24cm
Ohje: Varressa 50silmukkaa ja pitsikuvion eli valepalmikon ohje:
1-3krs: 2nurin, 3oikein. Toista koko kerros loppuun.
4krs: 2nurin, nosta yksi neulomatta, neulo kaksi oikein. Tämän jälkeen vedä nostettu silmukka kahden oikein neulotun silmukan yli. Toista koko kerros loppuun.
5krs: 2nurin, 1oikein, langankierto, 1oikein. Toista koko kerros loppuun.

Kantapäähän kavensin silmukat niin, että kuvio jatkuu jalkaterässä mutta kantapäähän tuli vain normaali 24silmukkaa (normaalisti teen tämän kokoiset sukat 48silmukalla eli kantapäähän tulee puolet tästä.) ja kantapäässä kerroksia on myös 24 eli nostettuja silmukoita näkyy oikealla puolella 12. Kantapään kavennusten jako on 8-8-8. 

Kärkikavennuksena tein leveän nauhakavennuksen mutta ylivetokavennuksen sijaan neulon kaksi oikein yhteen takareunoistaan. Näyttää mielestäni paremmalta niin.



torstai 4. helmikuuta 2016

Äitini muistolle

Kuten eilisessä blogitekstissä kerroin, menehtyi äitini joulukuussa. Häneen liittyen haluan kirjoittaa ns. muistokirjoituksen, kirjoituksen siitä miten itsellänikin alkoi käsityöinnostus ja esitellä hänen muistolleen tekemäni sukat.

Äitini on sellainen aihe, että on vaikea jotenkin tietää mistä aloittaa. Taustani on todella rikkinäinen ja äitini itseasiassa ei ollut biologinen äitini. Tarinamme alkoi siitä, kun äitini oli töissä lastenkodissa jonne olin isosiskoni kanssa joutunut pienenä. Itse olin vain 7kk ikäinen, kun poliisit ja sosiaalitoimiston väki meidät viimeisen kerran haki biologiselta "äidiltä" pois ja sijoitti lastenkotiin. Äitini näki minut lastenkodissa ja olivat miettineet omalle biologiselle lapselleen kasvattisiskon ottamista ja minut nähtyään olivat todenneet, että voisin perheeseen sopia. Käytännössä koen, että tämän ratkaisun myötä äitini ja isini pelastivat minut tarjoamalla kunnon kodin ja rakastavat vanhemmat ja ihanan isosiskon. Käytännössä viralliselta termiltä sijaisperheen mutta oikeasti se oli kyllä paljon enemmän ja on sitä vieläkin. Se oli se oikea perhe.

Käsitöistä sen verran, että meillä (niinkuin monella muullakin) koitettiin opettaa yläasteella villasukan teko. Lankana oli novitan 7veljestä vaaleanharmaa sukkalanka ja 3,5mm puikot ja vihasin sitä tekemistä. Tuntui niin yksitoikkoiselta ja oli todella vaikeaa hahmottaa esimerkiksi kantapään teko. Myöhemmin minullakin todettiin hahmotushäiriö, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa tälläisen asian opettelua. Villasukat kuitenki piti saada tehtyä ja toinkin neuleen usein kotiin ja iltaisin minun mentyä nukkumaan, oli äiti neulonut sukkaa eteenpäin jotta ei jäisi sukista kiinni kurssilta läpipääsy. Hän neuloi lopulta käytännössä molempien sukkien kantapäät, koska minä en siihen pystynyt ja murrosikä oli sen verran iskemässä päälle, että ei kyllä kiinnostanutkaan tehdä niitä. Lopulta sukat tuli valmiiksi ja toinen sukka oli ainakin kaksi numeroa pienempi kuin toinen :D Ja tuon sukkaparin jälkeen vannoin, että en enää ikinä sukkapuikkoihin koske.

Sitten kävi se kerta, kun mummimme oli kuollut ja äitini oli innostunut neulomaan enemmänkin ja neuloi minulle vaaleanruskeat säärystimet sekä vaaleanpunaiset sukat. Molemmissa oli sama pitsineule, joka oli mielestäni kauneinta mitä olin siihen asti nähnyt neuleissa. Rakastuin aivan täysin ja päätin, että haluan oppia myös tekemään jotain noin kaunista. Ohjetta etsin satunnaisesti useamman vuoden, kunnes lopulta se tuli novitan vanhoilla nettisivuilla vastaan ja pääsin neuletta kokeilemaan. Siinä tuli samalla palautettua mieleen miten neulottiinkaan oikea ja nurja, miten tehtiin erilaiset kavennukset ja mikä on esimerkiksi langankierto. Ja voi sitä onnea, kun pitsissä onnistuin.
Kyseessä oli muuten tämä malli: klik

Usein näkee sosiaalisessa mediassa kysymyksiä, että mistä sitten opit neulomaan jos et jotain perussukan ohjetta lukemalla (muka) oppinut. Ja voin sanoa suoraan, että yläasteen oppien lisäksi pääasiassa opin neulomaan äitini ansiosta. Ilman häntä, ei tätäkään blogia olisi. Ja aika monta sukkaparia vähemmän olisi lähtenyt maailmalle. Hän esimerkiksi opetti puhelimessa minulle mikä on vahvistettu kantapää ja miten se käytännössä tehdään. Miksi täytyy olla oikea puikkokoko langan paksuuteen nähden ja monia muita asioita. Sellaisia asioita mistä itse nykyään monelle aloittelijalle kerron. Äitini neuvot ja opit jäivät siis elämään. 

Äitini neuloi vallan novitan langoista ja saikin minutkin eri tavalla rakastamaan novitan sukkalankoja ja luottamaan niiden laatuun. Ja tiedän, että moni ei tykkää novitasta mutta itse en ole vielä kertaakaan joutunut oikeesti pahasti pettymään novitan suhteen, joten aion novitaa käyttää jatkossakin. Ja joka kerta muistella äitiäni ja miten innoissaan hän oli neulomisesta ja siitä, että sai neulomisinnostuksen siirrettyä molempiin lapsiinsa.

Yksi viimeisimpiä keskustelujamme oli, kun äidilläni oli jalassa Niina Laitisen suunnittelemalla twist or not-mallilla tehdyt sukat (ohje: klik) ja hän silmät loistaen puhui miten ihanat sukat ne ovat ja miten ovat suorastaan kapinalliset sukat, koska niitä voi pitää suorassa tai vinossa eli juuri niinkuin itse milloinkin haluaa. Äitini todella rakasti käsitöitä ja henkilökohtaisesti surettaa, että hänen myötään maailma menetti yhden lahjakkaan ihmisen jälleen. Ja monikaan ei edes tiedä sitä.

Äitini lempiväreihin kuului oranssi ja novitan värikarttaan palasikin nyt keväällä puhdas oranssi. Sitä sai marraskuussa jo verkkokaupasta ja tilasinkin sitä marras-joulukuun vaihteessa. Tarkoituksenani oli neuloa äidilleni siitä jotkut sukat, mutta hänen kuntonsa romahtaessa en enää pystynyt neulomaan. Keskeneräisiä on vaikka ja kuinka paljon ja mikään ei edennyt. Nyt päätin, että neulon äitiäni muistellen sukat. Ongelmaksi tuli vain, että en pysty oranssia neulomaan. Enkä noita kahta yllämainittua pitsimallia. Menetys on vielä liian suuri. Joten värivalinnaksi tuli novitan värikartalta poltettu oranssi ja Niina Laitisen Eveliinat-malli (ohje: klik). Pitsimalli oli pakko olla, koska ensimmäinen mallikin oli pitsimalli. Ja näitä tehdessä on kyllä monet itkut itketty. Ja näihin tuli itkun takia jopa mallineuleeseenkin pitkästä aikaa kunnolla virheitä. Mutta niistä en välitä. Kuvastavat hyvin elämää siis, koska virheetön täällä ei ole kukaan.



Eveliinat
Ohje: klik
Aloitettu: 30.1. 2016
Valmis: 3.2. 2016
Lanka: Novita 7veljestä poltettu oranssi
Puikot: 3,5mm
Koko: 40
Langan menekki: 99g

Ohjeen mukaan käytännössä muuten tehty paitsi jalkaterässä kierroksia enemmän, koska ohjetta isompi koko ja teen ylivetokavennusten tilalla kaksi oikein yhteen takareunoistaan-kavennuksen. 


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Blogihiljaisuuden rikkominen ja selitys

En tiedä mistä aloittaa. Niin paljon tapahtunut kaikkea ja vaikka tämä onkin virallisesti käsityöblogi, ajattelin hieman valoittaa miksi olen ollut hiljaa. En vain tiedä miten lähteä muotoilemaan asioita sanoiksi. 

Viime kirjoituksessani kerroin, että läheiseni kuoli ja siksi pidin blogitauon. Tämä läheiseni sattui olemaan äitini. Hän ehti sairastaa vuoden verran, kunnes kunto romahti joulukuun alussa ja tuli viimeinen lähtö sairaalaan. Haluaisin sanoa vaikka ja mitä tässä mutta sanoja ei tule mitenkään järkevästi ulos. Sanon sen verran kuitenkin, että ilman miestäni T.tä, en olisi selvinnyt joulu-tammikuusta. Seuraavaksi tuli sitten jouluna tieto, että isotätini oli menehtynyt. 

Tämän kaiken surun keskellä olen itse raskaana ja pelkäsin, että tulee keskenmeno näiden uutisten jälkeen. Mutta sitkeää tekoa tuo vauva selvästi <3 Raskaus on omalta osaltani ollut kiitettävän hankala ja nyt toisella kolmanneksella huomaa aina vain selvemmin miten hankala voikaan olla. Alussa olin töissä ja yhtäkkiä alkoi näkyä asiat kahtena ja lopulta lähti näkö kokonaan toisesta silmästä. Hoitajat lähettivät päivystykseen missä hoitaja nalkutti, että en olisi saanut kävellä sinne asti vaan olisi pitänyt soittaa apua. Että en saa kävellä metriäkään. En tätä tiennyt, joten tietenkin olin kävellyt päivystykseen. Hoitaja kuljetti minut pyörätuolilla neurologian päivystykseen missä lääkäri ilmoitti epäilevänsä aivokasvainta. Raskauteni takia tutkiminen oli hyvin vaikeaa ja useampi lääkäri oli kuulemma joutunut asiasta palaveeraamaan, koska pää oli saatava kuvattua. Röntgeniin ei raskaana oleva voi mennä joten minut passitettiin magneettikuvaukseen (sekin kyllä kuulemma kiellettyä raskaana olevan kohdalla..). Kuvissa mitään ei löytynyt ja lopulta illalla näön palattua, sain luvan lähteä kotiin. Seuraavaksi jouduinkin menemään silmälääkäriin, koska neurologi epäili, että silmässä on sitten jotain vikana. Silmälääkäri tutki ja hermostui neurologin suhteen, koska silmäoireeni oli selkeä migreenikohtaus kuulemma. Itse tätä en tunnistanut, koska migreeni on muuttanut tyyliään raskauden myötä. Ja tämä olisi neurologin pitänyt kyllä tunnistaa.

Sen jälkeen onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen. minkä jälkioireet kestivät sitten viikon.

Joulukuussa sairastuin rs-virukseen ja se aiheutti myös korvatulehdeuksen. Tammikuussa sitten iski miehelleni (ensi alkuun) tuntematon sairaus ja hänen kuntonsa romahti täysin. Olin aivan paniikissa ja lopulta toinen suostui lähtemään päivystykseen. Siellä jouduimme eristykseen ja monen tunnin pallottelun jälkeen tutkimuksista selvisi, että hänellä on influenssa a. Seuraavana aamuna itselleni iski iskias ja jouduimme jälleen lääkäriin, joka kirjoitti ennakoivasti minullekkin influenssa lääkityksen, jos rokotteesta huolimatta sairastun myös. Ja onneksi tekikin niin sillä yöllä sitten nousikin melkein 40c kuume. Ja tätä ruljanssia kesti kaksi viikkoa. 

Tämän kaiken ruljanssin keskellä on raskaus saanut aikaan sen, että en pysty kävelemään normaalisti. Selkä on todella kipeä ja tänään onnistuin kävelemään 400metriä ja sitten olikin lantiosta ylöspäin koko selkä aivan kuin olisi tulessa. Liitoskivut ovat todella pahat ja ilmeisesti niiden aiheuttamana on kävelyni muuttunut niin, että polveni kuormittuvat eri tavalla ja nyt särkee sitten polvikin. Lisäksi öisin on alkanut tulla kamalat jalkakrampit ja suonenvedot ja jos ne eivät saa itkemään tuskasta niin viimeistään sitten kyljen kääntäminen saa sen reaktion aikaan selkäkivun takia. Lisäksi käsissäni on ilmennyt outoa voimattomuutta ja kipuilua ranteista kyynärpäihin välillä. Niin ja unohtamatta raskauspahoinvointia mikä paheni joka kerta ollessani kipeänä. Useampaan kertaan mietittiin, koska täytyy lähteä sairaalaan tiputukseen, kun edes vesi ei enää pysynyt sisällä.

Näiden kaikkien jatkuvien sairasteluiden lisäksi piti tammikuussa hoitaa omasta asunnostani muutaminen pois mieheni luo. Ja hieman meinasi jo usko loppua, mutta onneksi saimme niin monelta eri ihmiseltä apuja, että homma onnistui ja urakka valmistui jopa pari päivää ennen kuin oli virallisesti pakko.

Tämä kaikki tässä yhtäaikaa sai tosiaan aikaan sen, että oli pakko rajoittaa jotain elämäni osa-aluetta ja se oli siksi tämä blogi. Mielessä on silti koko ajan ollut, että haluaisin jotain kirjoitella ja neuleita esitellä mutta energia ja voimat eivät yksinkertaisesti ole riittäneet. Anteeksi tästä. Mukava oli kuitenkin palata ja huomata, että vanhat lukijat ovat pysyneet uskollisesti, eikä kellään ole mennyt hermot vaikka hiljaa olen ollutkin. Kiitos tästä <3

Huomenna palaan esitellen sitten jälleen käsitöitä ja palataan vähän normaalimpaan bloggaamiseen :)